Jotain hyvää tässäkin jatkuvassa pimeydessä, joka voisi jo alkaa taittua valon puolelle.
Kävin pitkästä aikaa juoksumatkalla pimeähkössä metsässä, ja se tuntui hyvältä. Inhottava räntäsade olikin virkistävä kokemus. Vihdoinkin alkoi veri virrata päähän asti vaikka matkan alkutaipaleella olo ja mieli olikin raskas.
Tiskasin tiskivuoren, olkoon se joululahja asuinkumppanilleni. Toisaalta hän on töissä, minä lomalla. En ehkä koskaan opi olemaan tekemättä mitään. Luulisi sen nyt olevan maailman helpoin asia, mutta minulta se ei vain tunnu luonnistuvan.
Iron and Wine soi. Mitähän seuraavaksi tekisi?